Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

 

 

Tuuliajon Raivotauti

VH18-018-0219

Kuva © S.H.

Kutsumanimi: Raivo Rotu: Suomenhevonen
Sukupuoli: Ori Säkäkorkeus: 153cm
Syntymäpäivä: 26.01.2018 Kasvattaja: Manaaja VRL-14336, Tuuliajo
Painotus: Yleispainotus Koulutus: Helppo A, 110cm
Omistaja: Manaaja (VRL-14336) Meriitit: KTK-III

Kantakirjattu III-palkinnolla 20.02.2019 pistein: 17 + 17 + 17 + 17 = 68p

 

Luonnekuvaus

Ilmeisesti Raivon syntymän aikoihin kaikki tähdet eivät olleet kohdillaan. Musta, komea pienhevosori ei nimittäin ole se penaalin terävin kynä. Joskus (aivan liian usein..) tuntuu, ettei Raivon päässä liiku tammojen lisäksi muuta kuin ruoka. ”Fiksu ja filmaattinen” sekä Raivo eivät mahdu samaan lauseeseen, ainakaan niin, että kyseiset adjektiivit liitettäisiin tummajouhiseen pikkuhevoseen. Täysin lempinimensä vastaisesti ori on aika leppoisa tapaus, joskus vähän itsepäinen ja putkiaivoinen.

Raivo ei suorastaan kaipaa seuraa, muttei pane sitä pahakseenkaan. Kunhan oria ei jää turhan pitkäksi aikaa lääppimään vaan tekee asiat ripeasti ja jämptisti, kaikki sujuu hyvin. Lapsista mustaturkkinen ei välitä ollenkaan, se tosin näkyy vain happamana ilmeenä ja yhteistyökyvyttömyytenä, mitään pahaa ori ei tee. Epävarmoille, aroille ihmisille Raivo saattaa uhitella ilmaa näykkien ja jalkaa polkien, vaikka muuten onkin siivokäytöksinen hevonen. Määrätietoinen ja ripeä käsittelijä pärjää kyllä, eikä Raivon kanssa ilmene mitään ongelmia perushoitotoimenpiteissä sen enempää kuin eläinlääkärin tai kengittäjänkään kanssa.
Talutettaessa Raivo saattaa lähteä omille teilleen joko ruoan tai tammojen perään, joten Raivoa talutetaan naru turvan ympärillä tai ketju suussa. Kevätkiimojen aikana raippa voi olla tarpeen. Niin päättäessään Raivo vain jyrää yli ja läpi kohteensa luo, oli se sitten tarhaileva tamma tai houkutteleva voikukkatupsu. Toisinaan suomipojan pyydystäminen tarhasta (ja etenkin laitumelta) on oma operaationsa Raivon mennä jolkotellessa iloisesti viitisen askelta ihmisen edellä ilman aikomustakaan lähteä kaksijalkaisen matkaan.
Lastaus sujuu ongelmitta, mikäli Raivoa houkuttelee ruoalla. Mikä tahansa syötäväksi kelpaava käy, ja ori melkein juoksee traileriin/rekkaan! Kunhan heinät eivät lopu kesken ja orilevy erottaa mustajouhen mahdollisesta matkaseurasta, Raivo matkustaa rauhallisesti. 

Ruoalla lahjominen toimii aina. Tai edes pienillä herkuilla. Vähän mukavuudenhaluinen, helposti herneen nokkaan vetävä ja testailuun taipuvainen Raivo on etenkin alkuun todella epäkiitollinen ratsu, joka kyseenalaistaa vähän kaiken. Kuten sen, tarvitseeko hänen edes seistä paikoillaan ratsastajan noustessa satulaan. (Heippa äiti, opin tämän takuulla sinulta!) Kun Raivolle antaa sokeripalan tai vastaavan pikkuherkun ennen selkään nousua, ori pysyy paikoillaan suhtautuen vähän suopeammin koko tilanteeseen.
Alkuverryttelyt ovat käytännössä kädenvääntöä siitä, mitä tehdään ja kenen tahtiin. Tuttujen ratsastajien kanssa Raivo ei välttämättä jaksa kiukutella ja pelleillä (apuja vastaan hangoittelu, täysstopit, pikkupukit, mitä näitä nyt on), uusien ihmisten kanssa pikkumusta käy koko repertuaarinsa läpi. Mukavuudenhaluisena hevosena Raivo menee aina sieltä, mistä aita on matalin, ellei ratsastaja osaa vaatia ja lahjoa oria sopivassa suhteessa. Herne eksyy orin sieraimeen liian kovan käden, puristavan polven tai vastaavien epäkohtien vuoksi.

Helppo A -tasoinen ori ei tosiaan ole fiksu eikä filmaattinen. Periaatteessa Raivon liikkeissä ei ole mitään vikaa, hyvät perusliikkeet, mutta kaikki näyttävyys loistaa poissaolollaan. Testirepertuaarin laajuudesta voisi päätellä uljaahkon mustan korvien välissä tapahtuvan jotain, mutta samaisen uljaahkon mustan seotessa askeliinsa pohkeenväistön aikana sitä tajuaa, miksei Raivoa koskaan kuvailla sanalla ”fiksu”. Kunhan ratsastaja on rauhallinen, avuissaan selkeä ja jämäkkä eikä pyydä asioita turhan nopealla tempolla, Raivo suorittaa perushyvin kaikki osaamansa liikkeet.
Esteillä orin yksinkertaisuus näkyy naapuripitäjään asti. Raivo rakastaa, yksinkertaisesti rakastaa, hyppäämistä, eikä suostu ylittämään edes maapuomia ilman loikkaa. Tietenkään ori ei ymmärrä mitään ponnistuspaikkojen tai kieltämisen päälle; tämä hevonen mennä puksuttaa kuin juna, hidastamatta tai pysähtymättä, vaikka lähestyminen olisi miten huono. Etenkin sarjaesteillä Raivo harrastaa suoranaista keilausta, ellei ratsastaja osaa asiaansa. Orin hyppytekniikka sentään on hyvä, samaten kapasiteetti, mutta ilman asiansa osaavaa ratsastajaa kummastakaan ei ole mitään iloa. Raivon ymmärrys ei riitä pelastamaan helpoimpiakaan pikkuvirheitä. Voitte kuvitella millainen katastrofi tämä hevonen on irtohypytyksessä..

Kisapaikoilla Raivoa kiinnostaa lähinnä ruokatarjoilun aikataulu. Sekä tammat. Ei ole kerta eikä kaksi, kun Raivo on tallustellut kahdella jalalla pitkin käsihevosaluetta. Tästä syystä ori pidetään kaukana muista hevosista.
Verkassa ja radalla ori on melko lailla sitä, mitä kotonakin; ”onko pakko, jos mentäis helpomman kautta, KAS ESTE HYPPÄÄN TÄSTÄ KAKSI ASKELTA LIIAN AIKAISIN” ja sitä rataa. Hyvän, päättäväisen ja tilanteen tasalla olevan ratsastajan kanssa pikkuorista kuoriutuu suoranainen ruusukehai. Ei puhuta siitä, mitä käy, jos Raivolle annetaan yhtään tilaa itsenäiseen ajatteluun (tai ajattelematta jättämiseen).

Luonne © Susiraja

 

Sukuselvitys

I. Fiktion Remueetu
sh, 144cm, prt
KTK-II, SLA-II, KRJ-III
Ii. Kaunon Riemueetu
sh, 143cm, prt
Ch, KTK-II, KRJ-I, KV-I, SV-II, VSN Ch
Iii. Fiktion Rymyeetu
sh, 142cm, prt
VIR MVA Ch, KRJ-I, KTK-I, SV-I, KV-II, VSN Ch
Iie. Vaniman Haamumieli
sh, 145cm, prt
KRJ-I, SLA-I, YLA2, SV-I, VAR-I, KTK-III
Ie. Violiina AK
sh, 145cm, prt
Ch, KTK-II, KRJ-I, SLA-I
Iei. Vaapukan Pirunviulu
sh, 156cm, prt
KRJ-I, SLA-I, YLA2, KTK-II, Jälkeläisluokka C
Iee. Vapun Kaipuu
sh, 157cm, rt
VIP-MVA Fn, KRJ-I, YLA1, SLA-II, KTK-II, KRL-III
E. Tuuliajon Myrkkymieli
sh, 158cm, prn
KTK-II
Ei. Haamumyrsky
sh, 161cm, m
KTK-III, KRJ-I
Eii. Fiktion Tyrsky
sh, 163cm, m
SLA-I, KRJ-II, YLA2, SV-II, Jälkeläisluokka C
Eie. Moon Aamutuima
sh, 150cm
SLA-I, KRJ-I, YLA1, KTK-III, KERJ-II, VVJ-III
Ee. Sadan Aamunkoi
sh, 156cm, rt
KTK-III
Eei. Helmen Karma
sh, 160cm, rt
KTK-II, SLA-II, KRJ-I, YLA1, ERJ-II
Eee. Kuuralehdon Astrella
sh, 154cm, rt
KTK-III, EV-II


Jälkeläiset

Syntymäaika Sukupuoli Virallinen nimi Isä / Emä
       


Kisakalenteri

Esteratsastus

Päivämäärä Tulokset Paikka Luokka Sijoitus
09.07.2018 Tulokset Ristikallion Suomenhevoset 110cm 2/50
10.07.2018 Tulokset Ristikallion Suomenhevoset 110cm 4/50
14.07.2018 Tulokset Ristikallion Suomenhevoset 110cm 7/50
14.07.2018 Tulokset Ristikallion Suomenhevoset 110cm 3/50
18.07.2018 Tulokset Ristikallion Suomenhevoset 110cm 2/50
13.03.2019 Tulokset Hiivurin Suomenhevoset 110cm 1/40
15.03.2019 Tulokset Hiivurin Suomenhevoset 110cm 4/40


Päiväkirja

19.05.2019 Kouluvalmennus

Nimen ei pitäisi kantajaansa pahentaa, mutta luettuani sähköpostista Manaajan tulevan kouluvalmennukseen Raivotauti-nimisen orin kanssa, pohdin kertaalleen mitä oikein onkaan luvassa. Kun näin Manaajan taistelevan itsensä mustan orin selkään ja maanittelevan sitä kävelemään, eikä hyppelehtimään, aloin jo huolestua, että pelkoni kävisivät toteen. Sanoin valmennettaville, että saisivat verrytellä rennosti omaan tahtiin ja pian Manaaja keräsi ohjat ja pyysi Raivoa raviin. Raivo potkaisi tyhjää ja nosti ravin. Meno näytti alkuun siltä, että Raivo vain ravasi kaula kaarella selkä notkolla ja takajalat laahaten. Kun neuvoin Manaajaa keräämään oria hieman ryhdikkäämmäksi, sai ratsastaja vastaukseksi pään viskelyä ja tuhinaa. Pikkuhiljaa Raivo kuitenkin alkoi tajuta, että selässä olikin se omistajaihminen, eikä joku vieras ja alkoi käyttäytyä ja kuunnella apuja. Pikkuhiljaa se sekasotkun näköinen ravi alkoi näyttää jo siedettävältä suomiputen tasaiselta menolta ja Manaaja selkeästi näytti huojentuneelta, ettei sen eteen tarvinnut käydä isompaa tappelua. Laukka sujui jo paremmin, eikä Raivo kiukutellut vastaan, vaikka pyysinkin Manaajaa ottamaan lisäyksiä kevyessä istunnassa, vaan ori venytti kiltisti laukkaansa. Verryttelyn jälkeen ratsastajat antoivat ratsuilleen hetkeksi pitkät ohjat.

Seuraavaksi oli tarkoituksena harjoitella laukanvaihtoja kahdeksikolla. Tehtävä suoritettiin jokaisen ratsukon omalla tasollaan, koska tasoerot olivat huomattavat. "Raivon kanssa voitte ottaa laukanvaihdot käynnin kautta. Pyri pitämään käyntiaskeleet mahdollisimman vähässä. Muista asettaa uuden suunnan mukaisesti ja vaihda pohkeiden asentoa huomattavasti, ettei Raivo mene sekaisin avuista", selitin Manaajalle, joka nyökkäsi ja keräsi ohjat tuntumalle ennen laukannostoa. "Okei, työstä hetki toisessa päädyssä laukkaa pyörivämmäksi, otat kunnon tuntuman ja laitat myös takapään tekemään töitä", sanoin seurattuani orin laiskaa laukkaa. Manaaja otti napakan asenteen, eikä antanut orille enää aikaa laiskotteluun. Ratsastajan ryhtiliikkeen jälkeen orin meno muuttui silmissä ja se alkoi oikeasti työskennellä. "Aloittakaa sit vaan Raivon kanssa!" annoin ratsukolle luvan suorittaa. Ori laukkasi tasaista laukkaa kahdeksikon keskiosaan, siirtyi käyntiin heti avut saatuaan, mutta nosti väärän laukan. "Seuraavalla kerralla kunnon puolipidäte ja muista siirtää jalat uuden laukan suuntaisesti", sanoin. Seuraavalla kerralla laukanvaihto sujui hienosti. Kolmannella yrittämällä Raivo ennakoi ja vaihtoi laukan ennen kuin Manaaja ehti tehdä mitään. "Todella siisti laukanvaihto, vaikka se olikin Raivon sooloilua", kehaisin ja kehotin Manaajaa pidättämään reilummin seuraavalla kerralla. Raivo yritti jälleen ennakoida, mutta sen ratsastaja oli nopeampi ja siirsi orin käyntiin ennen sen sooloiluja. Kun vaihdot sujuivat ongelmitta muutamaan otteeseen, saivat ratsukot taas hetken hengähtää.

Sitten oli aika treenata pohkeenväistöjä. Huomasin Manaajan naaman hieman venähtävän selittäessäni tehtävää. "Lähtekää väistämään pitkän sivun alusta lävistäjälle. Kun ootte tullu kentän keskelle, tehkää suoristus ja jatkakaa pituushalkaisijaa pitkin. Mikä on, Manaaja?" kysyin selostettuani koko tehtävän. "No tää on ihan onneton väistöissä! Sekoo aina jalkoihinsa!" Manaaja parahti epätoivoissaan ja taputti virnistäen hevosensa kaulaa. "No siinä tapauksessa tää onkin teille oikein hyvä harjoitus. Mennään sun kans alkuun vaan käynnissä, katotaan että Raivo alkaa keskittymään siihen, mihin siirtelee mitäkin jalkaansa", sanoin päättäväisesti. Manaaja otti ohjat tuntumalle ja lähti epäröiden suorittamaan tehtävää. "Aloita kunnon puolipidätteellä. Jos ei mee läpi, tee toinen. Moni hevonen alkaa junnaamaan pohkeenväistöissä, mutta Raivo taitaa olla sitä kohnottajatyyppiä. Pyritään tasoittamaan käynti, eikä haittaa vaikka tulisittekin vähän hitaampaa vauhtia alkuun. Hyvä, sit kun puolipidätteet on mennyt läpi, voit aloittaa. Tee useita puolipidätteitä läpi tehtävän. Ja selkeät pohjeavut niin että takapääkin pysyy mukana, mutta ei lähde etuilemaan", opetin ja kävelin ratsukon vierellä. Alkuun Raivo yritti tuttuun tapaan kaahata väistön läpi, mutta Manaaja keskittyi lujasti tehtävään, eikä päästänyt Raivoa räpiköimään. Muutaman yrityksen jälkeen ratsukko alkoi löytää sopivaa tahtia ja väistö alkoi näyttää jo oikealta. "Hei, ihan super oli äskeinen väistö! Jatka samaan malliin. Tulkaa vielä käynnissä", kehuin ja Manaaja näytti hämmentyneeltä kehuessaan mustaa ratsuaan. Raivo näytti yltäkylläisten kehujen jälkeen itsevarmemmalta kuin koskaan ja seuraavalla kerralla suoritti tehtävän niin hyvin kuin pystyi. Väliin mahtui muutama epämääräinenkin pohkeenväistö yritys, mutta pääasiassa väistöt sujuivat jo hyvin. "Ei vaadita siltä enempää tänään, toi oli jo todella hyvä alkutilanteeseen nähden. Isot kehut ja sit loppuraveja ravaamaan!" kehaisin leveä hymy naamalla. "Raivo osaa olla omalaatuinen ratsu, mutta kyllä sieltä jotain osaamista löytyy kun osaa vain vaatia. Sun täytyy vaan itse keskittyä kunnolla tehtäviin ja siihen, että oikeasti ratsastat joka askeleen huolella, ettei Raivo jää sooloilemaan omiaan. Hyviä hetkiäkin löytyi kyllä ja väistöt sujuivat hyvin vaikka niitä pelkäsitkin", kehuin ratsastajaa pitkästä pinnasta ja hyvin suoritetusta valmennuksesta. "Näillä eväillä eteenpäin!" huikkasin vielä lopuksi.

Valmentaja: enna
22.04.2019 Päiväkirjamerkintä

"Hah, raivotauti!" naureskelin hevosen nimeä itsekseni sen jälkeen, kun Manaaja oli soittanut ja kysynyt, voisinko käydä tallilla puuhaamassa jotain orin kanssa. Mikäpäs siinä, hevostella vapaapäivinäkin! Suuntasin kohti Tuuliajoa jossa minua oli karsinassaan vastassa musta pienikokoinen ori, joka ei aivan vielä tiennyt, uskaltaisiko minua lähestyä vai ei, kun avasin karsinan oven ottaakseni sen käytävälle harjattavaksi. Raivo haisteli tarmokkaasti käteni, kenties makupalojen toivossa siitä päätellen, että seuraava kohde olivat taskuni, josta sattumoisin, köh köh, löytyi pari palaa kuivattua ruisleipää jolla toki asiaankuuluvasti oria lahjoin. 

Otin sitten Raivon käytävälle, jossa harjasin sen perusteellisesti. Selvitin hitusen takkuisen harjan johon se oli mukavasti kerännyt kuiviketta piehtaroidessaan, ja pian Raivo olikin niin puunattu, että sen voisi siltä istumalta heittää näyttelykehään. Tässä kohtaa täytyy mainita, että olin tyystin unohtanut Manaajan sanoneen jotain sen suuntaista, ettei ori pidä turhasta lääppimisestä, ja sanomattakin selvää, että juuri nyt Raivo oli melkoisen happaman näköinen. 

Lähdettiin kuitenkin kohti kenttää, jossa oli tarkoitus juoksuttaa oria hieman. Annoin sen ensin vapaasti vaellella pitkin kenttää ja tutkia paikkoja, jonka se toki tekikin. Välillä se kääntyi mulkoilemaan minua kuin sanoakseen että voisin jo jättää sen rauhaan, jota en tokikaan tehnyt ja se taisi ärsyttää Raivoa entisestään. Saatiin kuitenkin juoksutuspuuhat suoritettua kunnolla, ori oli kyllä täysin yhteistyökykyinen siitäkin huolimatta, että olin astellut häikäilemättömästi sen ärsytyskynnyksen yli. Palatessamme takaisin talliin huolsin Raivon asianmukaisesti, sen enempää sitä ärsyttämättä turhalla lääppimisellä ja lässyttämisellä.

Kirjoittaja: reibili
13.02.2019 Kouluvalmennus

Aurinko paistoi ja odottelin ratsukkoa kentän laidalla. Nojasin valkeaan puuaitaa vasten ja tähyilin ympärille. Aurinko lämmitteli kasvoja, mutta samalla kevyt kylmä viima kutitteli niskassa saaden pakenemaan hupun sisälle. Pian ratsukko saapuu kentälle. Musta ratsu katsoi suuntaani korvat hörössä ja pääsin avustamaan ratsastajaa hevosen selkään.

Hyvien alkukäyntien ja alku tutustumisen jälkeen aloitimme suoraan ravityöskentelyn. Ratsu ravasi ripein askelin ja ratsastaja sai hakea hieman maltillisempaa ravia. Hevonen otti pidätteet hyvin vastaan, mutta pysyi rauhallisemmassa ravissa vain muutaman askeleen verran. Ratsastaja sai tehdä huolellista työtä satulassa istumalla rennosti ja samalla tehden monia siirtymisiä sekä voltteja hillitsemään vauhdikasta ratsua. Raivon askellus tulisi olemaan kuitenkin eduksi tehtävään, sillä tänään oli tarkoitus harjoitella lisättyjä askellajeja. Ratsu pärskähti muutaman kerran ja ratsastajan poskia punotti. Laukassa sai hakea koottua muotoa ja tehdä paljon puolipidätteitä ettei hevonen valahda alas.

Sitten tuli vuoroon lisätyn ravin hakeminen lävistäjällä, kun välikäyntien aikana hevonen oli hieman rauhoittunut ja ratsastaja saanut lepuuttaa käsiään. Raivo oli hyvin voimakas, mutta alkoi vähitellen olla kuuliaisempi ratsastajan avuille. “Sitten ei lisätä vauhtia, vaan venytellään askelta”, Neuvoin, kun ensimmäinen lisäys oli enemmän tahdin muuttamista nopeammaksi. “Kokoa huolella ennen lävistäjälle tuloa. Tee ympyrä jos puskee eteenpäin”, Jatkoin. Raivo oli kuin höyryjuna, joka puuskutti täydellä hiilellä eteenpäin. Seuraavat lisäykset alkoivat olla jo kunnolla lisätyn ravin näköisiä. Takaosa työskentely oli voimakasta ja etujalkojen liike venyi pitkäksi. Manaaja kehui hevosta rapsuttamalla kevyesti sään kohdalta. Ratsastaja sai aavistuksen myödätä kuolaintumasta, että Raivo pääsi venymään vielä enemmän. Askel alkoi olla ravissa tasapainoista ja suoraa sekä siirtyminen selkeä normaalista ravista lisättyyn raviin. Tahti pysyi samana, mutta askelpituus oli matkaavoittava. Laukassa hevonen innostui kulkemaan eteenpäin, että nopeasti tuli tahtirikkoja. Sai kunnolla viimeistellä ja valmistella siirtymistä normaalista lisättyyn. Askel alkoi venyä ja olla matkaavoittava.

Siirryimme loppuraveihin ja innostuneena Raivo ei tarjonnut enää muuta kuin lisättyä askellusta. “Rauhoita. Tee paljon ympyröitä ja pysähdyksiä”, Neuvoin ja ratsastaja teki kuten käskettiin. Pysähdyksien kautta saimme hevosen tasaamaan paineita ja olemaan uudelleen avuilla loppuun saakka. Kun hevonen alkoi tuntua rennolta, sai ratsastaja antaa pitkät ohjat.

Valmentaja: Roxana Di Marzo

 

Kuvagalleria 


Kuvat © S.H.

VIRTUAALIHEVONEN
 

Tuuliajo on virtuaalitalli. Hevoset ovat virtuaalihevosia.
Tuuliajo is a virtual stable. Horses are all virtual horses.

 

 

©2019 Tuuliajon Hevostila - suntuubi.com